Taivaan naula sanoo, että joulun aika loppuu tänään. Ja onhan sitä valoa jo ainakin tunti enemmän kuin Tuomaan päivän aikaan.
Olipa joulunaika kaikille kuinka rauhaista, saatiin sen jälkeen tuta, missä kaappi seisoo, kun elämänvalon eli sähköt vei Hannes-myrsky.
Oli aikaa pimeässä uunin tulta tuijottaessa miettiä viime kesää 2025 ja Ala-Monosen talon menoa.
Leirit onnistuivat, pidennetty kulttuuriviikonloppu heinäkuussa oli värikäs ja paljon oli kohtaamisia ja ihmisiä, jotka kävivät meillä ensi kertaa.
Saimme tietää, kenelle salapiilosta löytynyt viulu kuului. Talon jälkikasvua ja sukua kävi, ja sanoitti meille asioita. Kesällä 2024 sattumalta saimme taloon soikean, valkoisen pienen pöydän, joka kuului suomalaisen musiikkisuvun edesmenneelle. Se pöytä ei pidä ääntä itsestään, mutta viime kesänä opetteli olemaan mummunkamarissa muina pöytinä. Pöydän pohjassa lukee nimi.
Viime kesänä alkoi Ala-Monosessa puutarhan, ojien, pellon pohjien ja ajoväylien kohentaminen. Saimme talon eteen uuden perennapenkin. Puutarhuri auttoi pensaiden ja omenapuiden leikkauksessa ja ensi kesänä näemme, lähteekö uusi kasvu käyntiin.
Syksyllä lähti kolme ikkunanpokaa korjattavaksi ja lisää korjattavaa on. Sähkölinjat kaivettiin marraskuun tietämillä maahan ja vanha muuntajakin kuulemma jossakin vaiheessa puretaan ja saadaan uusi. Vanhat ristiin rastiin menevät ilmajohdot häviävät maisemasta aikanaan.
Tuleva kesä 2026 on vielä avoinna, huilaammeko ja korjaammeko vai pidämmekö jonkin sortin kalaasit. Monosen tila hengähtää leirirumbasta, Ala-Monosessa tehdään välttämättömiä korjaustöitä. Majalla riittää myöskin puuhaa, mutta saatiimpa 2025 jo huoltorakennukseen komea metsänvihreä maalipinta.
Kiitämme kaikkia, jotka kävivät ja muistivat meitä.
Päättynyt vuosi 2025 oli elämää täynnä, talvikausi on lepoa varten ja jostakin se kevät kohta kurkistaa ja ajatukset alkaa viriämään, mitä kesä 2026 tuo tullessaan.
Talviterveisin täältä koti-ilvesten ja karhujen maasta
Jaana Ylä-Mononen
